Tällaista täällä on:

Kuumaa, muttei liian kuumaa. Samanlaista kuin Suomessa parhaimpina kesäpäivinä. Aurinko vaan polttaa pahemmin ja eihän me huomata mitään, sillä palaminen tapahtuu salakavalasti. Me kun vaan nautitaan auringosta ja sen lämmöstä, eikä huomata kun se tekee tihutöitä ja nauraa räkäsesti meidän huolimattomuudelle. Minä palan herkemmin ku Julia, vaikka käytän 50-suojakerrointa ja se ei mitään.

Täällä ei juurikaan ole ötököitä, mikä helpottaa suuresti mun elämää. Ennen lähtöä näin painajaisia maailman suurimmista hämähäkeistä ja torakoista, joita oletin mun asunnon olevan pullollaan. No ei niitä ole. Ei ole edes hyttysiä juuri yhtään. Kaikki tämä on hyvä.

Täällä on yksinkertaiset vetävät ikkunat, joista kuuluu kaikki läpi. Ekana iltana oli vaikeuksia nukahtaa, ku joku surriainen pörisi omaa pörinäänsä mun ikkunan alla. Ikkunat ei mee kokonaan kiinni, vaan ne jää raolleen. Voipi olla, että Suomen kesää ja Etelä-Afrikan syksyä kohti mentäessä alkaa kylmiin oloihin tottunutta tyttöäkin paleltaa. Onneksi äiti teki villasukat mukaan. Ai niin, ja kaikissa ikkunoissa ja ovissa on kalterit.

Täällä ollaan kengät jalassa sisällä. Mää en pidä kenkiä kovinkaan paljon sisällä, vaan tassuttelen paljain jaloin tai sukkasillaan tavoilleni uskollisesti. Molemmat minä sekä Julia jätetään kengät heti meidän huoneisiin astuessa oven suuhun, koska me ei haluta lattioiden olevan likasia. Mutta noin yleisesti siis kengät pidetään jalassa.

Täällä kylpyammeet on paljon yleisempiä kuin suihkut. Julia kertoikin tästä etukäteen ja mietippä siinä sitten miten peset tukan ku kylpyammeen hana on pohkeenkorkeudella. No mun ei tarvi onneks miettiä tätä koska iloiseksi yllätykseksi meidän taloissa on molemmissa suihkut. Ja kylpyammeet kans. Ajattelin muuten tänään ottaa ensimmäisen kerran rentouttavan kylvyn.

Täällä ihmiset ohitetaan vasemmalta, toisin kuin Suomessa, koska täällä on vääränpuolinen liikenne. Turistit huomataan oikeanpuolisesta ohituksesta (noin niin kuin karkeasti yleistettynä… okei, kyllä paikallisetki ohittaa oikealta aina sillointällöin). Mutta se on noin niin kuin yleisperiaate.

Yleisesti ottaen täällä valkoset ei juurikaan kävele, sillä niillä on melkein aina autot alla. Suurin osa kävelijöistä on täten mustia. En oo oikein varma, että voisikohan turvattomuus olla myös yksi osatekijä siihen, ettei valkoset kävele kaupungilla. Ehkä. Ehkä ei.

Täällä valkosten on kuulemma vaikea saada töitä, sillä mustilla on etusija moniin työtehtäviin, kuten siivoojiksi, puutarhureiksi, kaupan kassalle, rakennusmaalle… En oo juurikaan nähny valkosia noissa tehtävissä, paitsi ehkä jossain vaateliikkeessä ja tarjoilijoina jossain paikassa… Valkoset on niitä johtajia, jotka seuraa että mustat tekee työnsä, kuten esim. rakennusmaalla…

Täällä taksit tööttäilee hassusti. Aluksi luultiin Julian kans että ne tööttäilee meille, tai että me tehdään jotain väärin tai käyttäydytään oudosti taitai…no, kuitenkin kävi selväksi, että kun taksit ajaa, ne tyyttäilee erilaisia rytmejä riippuen siitä, minne ovat menossa. Eli jokaisella paikalla on oma rytminsä ja siitä ihmiset tietää mihin taksiin tulee astua. Hassua.

Tällasta täällä on.

Dumelang!

Saavuttiin juuri Even kanssa tekemasta kauppoja torilla. Tinkiminen on yksinkertaisesti vain jotain, jota kumpikaan meista ei osaa. Sita tuntuu pahoittavan toisen mielen kun kinuaa alennusta, mutta taalla se on tapa. Yleisesti ottaen Etela-Afrikassa on halpaa elaa - syoda ja asua. Kuitenkin kun paikallinen havaitsee turistin, hinnat yllattaen kaksinkertaistuvat. Tallainen lypsaminen on ymmarrettavaa huomioon ottaen maan koyhyyden ja lansimaisen hyvinvoinnin. (Me suomalaiset opiskelijat kun emme kuitenkaan kuulu aivan rikkaimpien piiriin.) Kauppiaat olettavatkin moninkertaistavansa tuottonsa jalkapallon MM-kisojen aikaan kesa-heinakuussa, kun turisteva valuu maahan ympari maailmaa. Muun muassa osa hotelleista on korvannut randit euroilla, niin etta ennen R100 (n.10e) maksanut maksaa nyt 100euroa. Katevaa.

No mutta se siita rahasta. Kymmeneen paivaan taalla Etela-Afrikassa on mahtunut jos monenmoista jannittavaa, uutta, pelottavaa ja ihanaa. Alku oli meille molemmille aika rankka. Lahes koko ensimmaista viikkoa piinasi Even tautisuus ja minun matkalaukun poissaolo, eika kodin ja laheisten hyvasteleminen seka taysin uuteen kulttuuriin sukeltaminen helpottanut tilannetta. Toisinaan vaivasi niin sanottu Sannan lanseeraama ”party lonelyness” kun kaiken uuden – ihmisten ja asioiden – keskella tuntee yksinaisyytta. Onneksi meilla Even kanssa on ollut toisemme, aina joku jolle voi purkaa. Toisinaan myös viesti kotoa piristi paivaa ja toisaalta myös ymparillamme monet muutkin vaihtarit kokivat samaa. Lisaksi opettajat ja entiset Suomessa vaihdossa olleet auttoivat meita ongelmissa ja kutsuivat kotiinsa ja syomaan seka tutustumaan maahan. Caroline jopa vei meidat vierailulle suomalaisen Ritvan luo, joka on viimeiset 35 vuotta asunut taalla Pretoriassa. Ajatuksien vaihtaminen suomeksi henkilon kanssa joka ymmarsi taustamme ja muuttomme taman kaiken keskelle tuntui kerrassaan vapauttavalta ja kotoisalta.

Nakymaa Pretorian yliopistolta.

Kulttuuri on siis ollut paras ystavamme ja pahin vihollisemme. Ihmiset taalla ovat ystavallisia ja lampimia. Ylimaarainen small talk voi joskus tuntua tyhjanpaivaiselta ja pinnalliselta (ainakin tuppisuu-suomalaisille :D), mutta toisaalta se on tavan lisaksi osoitus valittamisesta ja huolenpidosta. Kaantopuolena on se, etta vaikka kuinka ihmiset tuntuvat ystavallisilta, he eivat sita valttamatta ole. Taalla taytyy tosiaan tietaa kehen voi luottaa ja kenen seurassa kannattaa liikkua. Rikollisuus on taalla ammatti ja hyvalla onnella voi parjata vahan aikaa, mutta siihen ei kannata luottaa. Osa alkupaivien ahdistuksesta johtuikin siita, etta meita varoiteltiin kaikesta ”ala liiku taalla” ”ala pida paljoa rahaa mukana” ”ala kavele” ja niin edelleen. Tuntui, etta seuraavat 6 kuukautta olemme kotimme vankeja. Kaikilla taalla kun on auto - tai no, ainakin suurella osalla valkoisista ja hyvaosaisista mustista. Kuitenkin kokemuksien ja paivien saatossa on kaynyt selvaksi, etta osa varoituksista on ilmavia ja ymmarrettavasti taalla meita vastaanottaneet haluavat huolehtia meista parhaalla mahdollisella tavalla. Loppuen lopuksi oikealla asenteella ja katuviisaudella parjaa monessa tilanteessa.

-Julia-

International day jossain hornan tuutissa. Mukavaa oli!

Emu sai kaverin koirasta.

Jullu sen sijaan sai kamun 2-metrisesta boasta.