Tässä pari viikkoa sitten mulla oli henkisesti erittäin rankka jakso. Kaikille kämppiksille ja kavereille täällä tuntu Afrikka aukovan päätään jos jonkinmoisella tavalla ja tapasin harva se päivä jonkun itkemästä (itseni mukaan lukien) pöydän äärestä että miten tämä maa ja ihmiset voi olla tällasia. Monilla on ikäviä kokemuksia huijatuksi tulemisesta eri asiayhteyksissä. Voin kertoa tähän omia tarinoitani siitä miltä tuntuu tulla huijatuksi, eikä pysty itse asialle mitään, vaikka näkee asian tapahtuvan ihan silmien edessä. No niin.
1. Tämä sattui pari kuukautta sitten. Oltiin suomalaisvieraiden kanssa syömässä isolla porukalla ja jouduttiin ottaan taksi, koska meitä oli niin paljon. Minä ja Jullu tultiin täältä Hatfieldistä ja vieraat eräästä hotellista, joten me matkustettiin Jullun kanssa kaksin pieni pätkä, ehkä noin 3-4 km yhteen suuntaan.
No, huomattiinpa sitten siinä, että taksikuski oli vähän "pihalla" että missä mikäki paikka on. Yleensä tollaselle matkalle voi varautua maksamaan 30-40 randia, eli 10 randia km. No, kappas vain sentään, maksettiin 70 randia hotellille ja siitä 90 randia ruokapaikkaan. Hoksasin, että taksikuski kiersi aivan turhan kauan kautta muttei siitä jaksanu tehdä suurta numeroa. No, tullessa ruokapaikalta hotellille taksi maksoki jo 120 randia. No mullahan alko mennä siinä sitte hermot ku oltiin Jullun kanssa siinä sitten loppupätkä kahdestaan. Kysyin taksikuskilta että tiedätkö että mihin sun pitää mennä nyt. No se sano että no voit neuvoa jos haluat. Ja minähän aloin neuvomaan ku oli suunnilleen selvillä että miten tämä Pretoria toimii.
Viimenen sana multa oli että sitte kun Duncan street tulee vastaan niin käännyt sinne. No sehän pässäytti ohi ja yhtäkkiä huomattiin olevamme uhkaavasti nousemassa moottoritielle rampin kautta. Siinä vaiheessa Stolpin tytöllä meni hermot ihan lopullisesti ja huusin täysiä että NYT H**** PYSÄYTÄT JA PAKITAT TAKAISIN SINNE MISSÄ MENIT VIKAAN JA SULJET MITTARIN!!! No, taksikuski teki onneksi niin kuin sanoin, paitsi ettei se sulkenu mittaria. Ei kukaan taksikuski oikeasti ole noin vajaa. Se tiesi täysin mitä se teki että sais nyhdettyä meiltä viimesetki rahat. Eli fiksuhan se oli. Ei muka tienny että minne pitäis mennä. Matka siis suomalaisten hotellilta takasin makso jotain 150 randia. Iskin satasen ja vähän päälle taksikuskille ja sanoin että enempää en maksa ja häivyin Jullun kanssa autosta.
Täällä ei siis voi luottaa edes takseihin. Siis tilaustakseihin.
2. No tulipa aika mulle maksaa vuokra tästä residenssistä. Ensinnäkin voinpa sanoa, että tullessani mun huoneen lattiassa oli iso reikä, raportoin asiasta residenssin johtajalle (tai joku sellanen se on) ja SE REIKÄ ON EDELLEEN SAMASSA PAIKASSA. Ihan sama. Tämä oli vaan sivuhuomautus.
Mutta siis, vuokran maksu. Nämä ihmiset täällä olivat fiksusti pistäneet hyväksymiskirjeeseen että 1800 randia kk. No, meninpä sitten maksupaikalle ja sanoin että 1800 randia kertaa viis kuukautta. No nehän sitte sano, että eiiiiiii, ei se mitään 1800 randia oo, vaan se on noussu 2500 randiin kuukausi. Siinä vaiheessa olin taas että no taas sitä mennään T.I.A:n messissä. Sanoin, että ei, minulle on informoitu 1800 randia kuukaudessa, eikä se noin vaan voi muuttua. No mutta AFRIKASSA SE VOI MUUTTUA IHMISET! No, sanoin etten suostu maksamaan ja sitten täti soitteli kahteen paikkaan ja sano että hän on nyt yrittäny, mutta ei onnistu. Sanoin että minne mun pitää mennä? Ne ohjas minut toiseen paikkaan ja sanoin toiselle tätille asiani. Onneksi tätillä oli tosi toimiva vastaus tähän ongelmaan:
Täti: "Kuule, sulle on lähetetty 2009 vuoden kirje, ja nyt on 2010 vuosi. Vuokra on muuttunu"
Minä: "No miksi ihmeessä te olette sitten lähettäny minulle 2009 vuoden kirjeen?!"
Täti: "No koska sillon ei vielä ollu varmistunut nämä uudet hinnat."
Minä: " NO MIKSI KUKAAN EI INFORMOINU MUA TÄLLASESTA MUUTOKSESTA ETUKÄTEEN ENNEN KU TUUN PAIKAN PÄÄLLE? Teidän velvollisuus on informoida ihmisiä heti kun asiat muuttuu, ette te voi vaan sanoa mulle jotain summaa, joka yhtäkkiä onki 700 randia enemmän ku mitä oli sovittu alussa"
Täti: "Katsotaanpa sitä kirjettä....No niin, tässä kirjeessä sanotaan, että +/-1800 randia. Näetkö?"
Minä: "Tuo on kai hyvä vitsi? +/- 1800 randia. Eli voitte sanoa minkä hinnan vaan ihmisille ja oletatte että ne maksaa sen mitä sanotte? Mistä minä tiedän että mikä on oikea hinta?"
Täti: "Voi hyvänen aika sun kanssasi!" *naureskelua*
Minä: "Miten sitten voi olla mahdollista että yksi mun kämppis lähti 2 viikkoa sitten samasta talosta, eri huoneesta, ja se makso 1800 randia kuussa?"
Täti: " Ei voi olla noin, minä soitan eräälle joka tietää... No hei, paljonko tämä vuokra on..?...Joo, kyllä... minä yritin tälle neidille sanoa, muttei usko... sano sinä."
Minä: "Haloo. Joo, sitä mitä soittelen että miten voi olla että kaveri maksaa 1800 randia ja multa pyydetään ensin 2500 randia ja sitten se laskee 2060 randiin jotenki kummasti?"
Puhelintyyppi: "Katsos, sinä maksat viideltä kuukaudelta ja kaverisi maksoi neljältä."
Minä: "Siitä ei ole kysymys. Kysymys on siitä, että pyydätte eri summia eri ihmisiltä ja tuntuu että keksitte noita hintoja omasta päästänne. Ja meitä ei informoida siitä miten paljon pitäisi maksaa."
Puhelintyyppi: "Se sun kaveri makso 2060 kuukaudelta."
Minä: "No se sanoi maksaneensa 1800 randia. Joku tässä valehtelee."
Puhelintyyppi: "se on 2060 randia kuukaudelta."
Minä: "Aha." (En vaan jaksanu enää)
Täti: "No, onko asia nyt selvä?"
Minä: "Ei, koska joku tässä nyt valehtelee."
Täti: "minä en voi auttaa enempää."
Minä: "Aha. No heihei sitten."
Täti: "HEIHEI OIKEIN HAUSKAA PÄIVÄÄ!"
Minä: " %&¤#%!/#¤"
Ja sitten maksoin kaiken 2060 randilla ja tuli hyvin paha mieli. Mutta minkäs teet?
Mutta onneksi tässä on ollut kaikenlaista hauskaakin meneillään!! Mun synttärit oli ihanat, kämppikset ja Jullu oli järjestäny mulle ylläripyllärijuhlat, ja ne oli kokannu mulle ruokaa ja sain myös Jullulta lahjaksi "Eve"-nimistä kuohuviinia. Sitten meillä oli pyjamabileet meidän talon ja Jullun voimin, katottiin joku ihan kamala teinielokuva jostain rullaluistelujengistä tai jotain (uskokaa pois). Sitten me nukuttiin porukalla mun huoneessa ja voinpa sanoa ettei oo täällä vielä niin hyvin nukkunukaan! Jotenki toisten ihmisten läsnäolo rauhotti unta. :)
Viime perjantaina lähdettiin käymään Johannesburgissa tutustumassa yhteen kouluun, jossa meillä oli jo ennestään tuttu naama opettamassa Marimbojen maailmaa ja musiikkia. En oo kyllä niin hienoa koulua ennen nähny. Siellä oli kaikki mahdollinen mitä ihminen toivoa saattaa ja hehtaareja oli aika monta. Mutta oppilaat joutuu pulittamaan vuodessa 80 000 randia siitä kaikesta hyvästä. Huh. :) Käytiin myös tutustumassa Origin Centeriin, jossa oli esillä jos jonkinmoisia pääkalloja ihmisen alkuajoilta nykypäivään ja historiaa eri heimojen perinteistä ja leviämisestä eri puolille Afrikkaa.
Samaisena iltana meidän kuorolaiset oli järjestäny meille jäähyväisylläripyllärikekkerit joissa oli myös kivaa!! Tosi kivaa. Grillailtiin, syötiin lehmänmaksaa ja lihaa ja pappia käsin ja tanssittiin. Ja saatiin lahjaksi kuvia ja Choralen livetaltiointi.
Nyt on tosiaan mulla enää viikko jäljellä ja voin kyllä julistaa kaikille että on kivaa tulla takaisin Suomeen ja kotiin! Teitä kaikkia on ollu ikävä! Mutta toisaalta tämä kokemus täällä on ollu hyväksi mulle ja mun kärsimättömälle luonteelleni.
Yritetään vielä päivittää sellanen yhteenveto kaikesta siitä mitä on jääny käteen, ja Jullu tietenki jatkaa sitte omia päivityksiään kun mää oon menny. Mutta tässä nyt vähän vinkkiä siitä mitä täällä on meneillään ja mitä on ollu meneillään.
Me ollaan melko kiireessä nyt nämä viimeset päivät illallisten merkeissä eri ihmisten kanssa ja sitten viikonlopuksi ollaan lähdössä Free Stateen, Vaal Riverille. Jonneki. Ei mitään hajua. Mutta yks meidän opettajasta vie meidät sinne. Kiva lopetus tälle reissulle. :) Mun kohdallani. Mutta kyllä mulle tulee salaa Jullua ikävä. En kyllä kerro sille.
Ei muutaku kuulemisiin!!
-Eve-
