Murimuri

Parhaani mukaan yritan sopeutua kulttuuriin, paastaa irti totutuista tavoista ja elaa kuten etela-afrikkalainen. Tanaan kuitenkin tormasin taas ristiriitaan: Mita oikeuksia minulla on? Mita voin vaatia saamatta nirson lansimaalaisen leimaa? Kotimme taalla ovat vaatimattomampia kuin kotimme Suomessa. Ensi alkuun vain piti totuttautua vanhan talon rajoitteisiin, ja kaikki olikin hyvin niin. Asia, jota en kuitenkaan voinut laittaa maan kaytantojen tai kehityksen piikkiin oli home katossani. Ilmoitin homeesta eteenpain, mutta ilmoitus tuntui kaikuvan tyhjille korville. Mitaan ei tapahtunut yli kahteen viikkoon, kunnes eilen menimme toisen samasta ongelmasta karsivan tyton kanssa uudelleen talovastaavan puheille. Vastaus meidan hyvinvointiamme koskevaan, vakavaan ongelmaan oli: "Ei se ole vaarallista, koska home/sienet ovat kuolleet". Tassa vaiheessa ajattelin, etta han ei voi olla tosissaan! Kun kerroin hengitysvaikeuksistani ja yskinnasta, han ilmoitti minulle etta se johtuu siita, kun saan kylmaa lattiasta. Tuohtumus nousi varpaista kattoon. Talovastaava piti meita tyhmina ja holhottavina lapsina! Lopulta en voinut muuta kuin kiittaa talovastaavaa tiedoista ja pyytaa silti jotakuta tarkistamaan katon.

Seuraavana paivana lahdin yliopistolle, silla tanaan oli viimeinen paiva rekisteroitya. Rekisteroityminen kun ei ollut onnistunut viela useista yrityksista huolimatta. (Tasta lisaa kohdassa Etela-Afrikan byrokratia.) Palattuani iltapaivalla kotiin loysin huoneestani miehen tikapuiden paassa laappimasta kattoani. Tervehdittyani miesta ja kummeksittuani sita, etta han ylipaansa oli paikalla. Mies kysyi, etteiko talovastaava kertonut minulle. Niinpa niin. Ei. Taas tuohdutti. Arvotavaroideni keskella seisoi tuntematon mies, joka hinkkasi kattoa niin etta roippeita ja roiskeita varmasti lensi sangylleni, muista tavaroista puhumattakaan. Olin taas lapsi, jolle ei suotu arvostusta ja yksityisyytta edes siina maarin, etta olisi ilmoitettu etukateen ihmisista, jotka tulisivat huoneeseeni ja toimenpiteista, joihin olisin varautunut siirtamalla tavarani. Yksityisyyden piittaamattomuudesta kertoo jopa jarjestyssaannot, joissa lukee, etta talovastaava voi tulla tarkastamaan huoneesi ihan mihin tahansa jarjelliseen aikaan. (Oletettavasti vaikkapa klo 3 aamulla on talovastaavalle jarjellinen aika!) Vaikka jarjestyssaannot ja maa itsessaankin ovat konservatiiviset, kiteytyy ongelma lahinna vain yhteen ihmiseen, talovastaavaan. Onneksi meilla on residenssin yllapitajina myös ihana pariskunta, johon voimme tukeutua ongelmissamme. (Kiitos heille muun muassa matkalaukkuni metsastamisesta!) He lupasivatkin puuttua talovastaavan toimiin ja jarjestavat tanaan kriisikokouksen keskustellen hoitamattomista talopuutteista, ongelmistamme seka erityisesti talovastaavan suhtautumisesta. En siis ole ainoa, joka on kohdannut talovastaavan ongelmaksi. Muun muassa tanaan kun Eve ilmoitti lattiassa olevasta rotanmentavasta reiasta. Talovastaava suuttui ja tiuski Evelle, etta miten kaikki edelliset asukkaat ovat voineet vuosia asua talossa ja yhtakkia meilla oli vain valittamisen aihetta. Paallimmainen tarkoitus kun oli Even vain ilmoittaa, ettei ole vastuussa reiasta, mutta toisaalta plussaa olisi myös, jos koko luomakunta ei asuttaisi hanen huonettaan. Samaan ottoon talovastaava tivasi Evelta miksei toinen asukas nukkunut aina huoneessaan. Hollantilainen pariskunta onkin jaanyt talovastaavan valvovan silman alle, silla konservatiivisuudessaan residenssi ei hyvaksy etta miehet ja naiset asuvat keskenaan tai etta edes vierailevat toistensa taloissa(!).

Olemme siis parhaamme mukaan yrittaneet sopeutua vallitseviin kaytanteisiin, mutta kun on kyse ihmisyydesta, omasta yksityisyydesta ja ihmisarvosta, tuntuu vaikealta ymmartaa etta se olisi hyvaksyttavaa. Enka tietenkaan halua, etta juuri kirjoittamaa yleistettaisiin kaikkiin ihmisiin taalla. Kuitenkin tama yksi ihminen tuntuu omasta mielestaan tekevansa meille palveluksia nojaten talosaantoihin ja maan tapoihin, kuitenkin niin etta han tuntuu saavan kaikkien paheksunnan niskaansa.

Viela nopea valistus maan byrokratiasta. (Seuraavassa on luvassa taysin turhaa, mutta sellaista turhaa joka antaa edes hiukan kasitysta miten me olemme taalla aikaamme viettaneet.) Rekistoroitymiseni yliopistoon on siis vienyt useita viikkoja, mutta tanaan vihdoin sain todistukseni eliittijasenyydesta :). Kaikki alkoi paperipinkan tayttamisesta kansainvalisyys-toimistossa. En voinut kuitenkaan jatkaa eteenpain, koska tarvitsin passin, vakuutuskortin, kopiot molemmista, seka alkuperaisen hyvaksymiskirjeen. Seuraavalla kerralla saimme edella mainitut, mutta emme paasseet pidemmalle, koska tarvitsimme selvittaa maksaako yliopisto lukukausimaksumme. Selvitimme asian ja saimme vahvistuksen. Paasimme jo huoneeseen asti. Paperimme kaytiin lapi ja saimme ohjeistuksen menna seuraavaan toimistoon. Menimme toimistoon, emme voineet rekisteroitya, koska meilla ei ollut tiedekuntamme kirjaa, josta olisimme nahneet kurssit. Meni taas paivia, etta saimme selville kurssit, joihin osallistumme. Kavimme taas yhdessa toimistossa, jossa kavi ilmi etta he viela selvittavat maksaako yliopisto maksumme. Musiikin laitokselta puolestaan sanottiin, etta kylla maksaa, meidan tulisi vain vieda tieto fyysisesti toisesta huoneesta toiseen (asiasta on tehty siis paatos). No lopulta tanaan kun viimein paasin rekisteroitymaan, menin parin sadan muun ihmisen taakse jonoon. Jonotin kunnes ihminen jonon paassa ilmoitti etta tarvitsen allekirjoituksen. Minut ohjattiin taas toiseen jonoon. Jonotin. Paasin ihmisen luo joka ensimmaiseksi ilmoitti etten tarvitse kopioita vakuutuskortistani ja repi ne irti (NE KOPIOT JOITA VARTEN OLIN VIIKKO SITTEN METSASTANYT KOPIOLIIKETTA!). Toiseksi, kukaan ei allekirjoittanut paperiani ja lopulta vasyneena mutta onnellisena sain todistukseni. Aika monta ihmista ehti nahda osoitetietoni ja kolme kurssivalintaani mustaa valkoisella ja lopulta yksi ihminen sitten kirjoitti osoitteeni ja kolme kurssivalintaani tietokoneelle ja tulosti minulle paperin. En tieda pitaisiko minun tuntea itseni taas piirun verran merkityksellisemmaksi, kun nain monta ihmista piti palkata hoitamaan asioitani, vai piirun verran pienemmaksi taman kaiken massiivisen alla.

Hallituksen (sis. mina ja Eve) toiveesta pieni listaus viela muista viime aikoina arsyttaneista asioista:
- Homeinen leipa, jonka ostin kaksi paivaa sitten, mutta jonka erapaiva on vasta huomenna. Soin sita eilen, homeisena. Allottaa vahan.
- Ostin 1Gb internetaikaa (maksoi R320=32euroa) sain vain puolet eli 500mb, vaillinaisten ohjeiden takia (latasin vahingossa SA:n ulkopuolista nettiaikaa, koska ohje ei maininnut vaihtoehdoista). Menin valittamaan ja pyysin saada 500mb lisaa. Myyja suoraan sanoen haistatti kakat. Asiasiakaspalvelu kunniaan. Tuli kallis netti. Tunnissa meni ehka kolmannes.
- Paineita. Yhtena paivana saamme kuulla etta: "suomalaiset osaavat kaiken. Tietavat kaikesta kaiken. Osaavat jokainen laulaa ja soittaa jokaista instrumenttia." Toisena taas etta "lansimaiset ihmiset ovat royhkeita". Hah.

Hallituksen toiveesta myos kootut palat residenssin saannoista:
- Taloissa ei saa nauttia alkoholia. Miehet saavat nauttia alkoholia miestenklubilla. (Lue: naiset eivat saa nauttia alkoholia.)
- Jos nainen tulee raskaaksi residenssissa, hanet haadetaan. (Kuukautiskiertoamme seurataan todennakoisesti pistokokein.)

On meilla ollut kivaakin :) Muahmuah. Ikavista asioista on aina helpompi murista.

-Julia-