Täällä on ollu kyllä melko hektistä, täytyy sanoa. Jäi tuosta edellisestä jutusta sen verran sanomatta että samaan aikaan minä raijasin ensimmäisiä suomalaisvieraita (Elinaa ja Riikkaa) ympäri Pretoriaa ja käytiin safarilla ja hengailtiin millon missäkin. Oli kivaa, kiitos teille!! :) Tässä vähän safarikuvia.
Me nähtiin kiraffeja, seeproja, sarvikuonoja, hippoja, monenlaisia antilooppisukuisia eliöitä (lempparini oli ehkä pikkuinen antilooppieläin nimeltään MacDonald HAHAHAHAHA), ronsuja ja KILPIKONNA. Ja se kilppari oli kyllä ihan random ku se juoksi hirveetä vauhtia keskellä ei mitään. Se siitä safarista.
Nojoo, sitte ku ekat suomalaiset lähti, niin seuraavat tuli tilalle. Tähän kyseiseen Suomen delekaatioon kuului meidän koulun opettajia (3) ja oppilaita (2). Voi pojat että meillä on kyllä ollu ihan hervotonta näiden ihmisten kanssa. Lähdettiin Botswanaan koko porukalla IP-tapaamiseen (Intensive period), joka kuuluu tähän North-South-South - projektiin. Tähän systeemiin kuuluu Kenyatta University, University of Botswana, Jyväskylän yliopisto, University of Pretoria, North-West - university ja UNISA. Eli yhteensä siis kuus yliopistoa, jotka tekee yhteistyötä mm. opiskelijavaihdon muodossa. IP:ssa oli kyllä mainio tilaisuus solmia suhteita ja tavata uusia tyyppejä.
Ja sitte on tämä 1 viikko, jolloin kaikki kokoontuu yhteen ja sitten on hulluna kaikkia workshoppeja ja luentoja jne. Oltiin käytännössä joka päivä 11 tuntia ainaki paikanpäällä, joten suhteellisen pitkää päivää tehtiin. Mutta oli se sitte mielenkiintostaki. Meidänki opettajat sai näyttää omaa osaamistaan luentojen ja workshoppien muodossa ja me oppilaat assisteerattiin heti tosi hienosti. Ei hirveesti ehditty nähdä Botswanaa sinänsä tiukkaakin tiukemmasta aikataulusta johtuen, mikä oli vähän harmillista. Mutta kyllä me päästiin käymään safarilla ja siellä me nähtiin MUSTA MAMBA, mikä on tosi harvinaista. Se aiheutti ehkä jonkinlaista joukkohysteriaa erityisesti yhdelle henkilölle, joka tosissaan luuli kuolevansa kyseiselle safarille sen vaarallisuuden takia. No enpä tiijä. Ei se kuollu. Eikä kukaan meistä. Että ihan hyvä saldo siitäkin reissusta.
Mitä Botswanasta jäi käteen... öö..
1. pääkaupungissa tallustelevat vuohet ja lehmät, jotka hengaili sulavasti keskellä liikennevaloja säännöistä piittaamatta
2. Kalliimpi hintataso verrattuna Etelä-Afrikkaan (ja myös eri valuutta)
3. 1 iso ukkonen
4. 1 iso paviaani tulomatkalla tiellä. Oli muuten ruma ja iso.
5. Rajanylitys oli jännä. Niillä on muka joku "systeemi" vaikkei ookkaan oikeesti, ja ne yrittää saada sen näyttämään systeemiltä laittamalla ihmiset täyttämään tuhat lappua ja tekemällä asiat hitaasti. Tämä on sitä byrokratiaa taasen. Rajan yli pääsi loppujenlopuksi näyttämällä niitä papereita ja laulamalla yhden laulun.
Emmää keksi nyt hirveesti muuta ku ei me oikeen päästy niin sisälle siihen kulttuuriin ku hengattiin vaan yliopistolla. Jos Jullulla tulee jotain mieleen se voi lisätä. Että tähän listaan voi tulla vielä päivitystä.
Täytyy vielä jakaa kaikkien kanssa suuri tähtihetki ja ehkä myös suurin källi mun elämässäni. Oltiin istumassa iltaa kuppilassa raskaan päivän jälkeen koko porukalla ja enää yks kokonainen päivä oli jäljellä konferenssia. No, minun opettaja Pekka sitten sano että "Eve, säähän sitte huomenna pidät hienon puheen siinä virallisessa lopetustilaisuudessa" ja määhän olin sitte vaan että "no justiinsa juu, aivan varmasti pidän", ku se oli vitsaillu jo Iinalleki samaisesta asiasta, joten ajattelin että no nyt on kyllä Pekka taas vauhdissa vitsiensä kanssa. No siinä sitte väännettiin juttua koko ilta siitä kuinka meen pitämään sinne puheen ja oon vaan viis minuuttia silleen että "öööööö....ö....ööööööööööööööööööööööööö... no niin....öö...ööööö.. kiitos." Meillä oli kaikilla hauskaa siinä vaiheessa.
No siinä sitte mietein että no olikohan se tosissaan vai ei, ku ei Pekasta ikinä tiedä. Kysyin kaikilta ja kaikki oli vaan silleen että no ei ne tiedä. Kukaan ei tienny, ei varmaan Pekka itekään tienny. Asia jäi siihen kunnes koitti suuri lopetusseremonia seuraavana päivänä. Kaikki oli paikalla. Kuultiin siihen alkuunsa yliopiston dekaanin 25 min puhe ja kyllä, arvasitte oikein, meikäläisen puhe siihen perään. Ei hyvänen aika, enhän mää ollu mitään valmistellu ku luulin koko juttua vitsiksi ja kaikki jotka minut vähänki tuntee, tietää että minä jos joku EN ole verbaalisesti kovinkaan lahjakas vieläpä englanniksi, taikka kovinkaan hyvä tilanteissa, joissa pitää käyttäytyä asiallisesti.
No, tilannehan meni silleen, että seremoniamestari (kyllä, siellä oli siis seremoniamestari) sano ihan lopussa että "..niin, onkohan täällä yleisössä sellainen kuin...Eve?....Ai siellähän sinä. No, nyt Eve tulee pitämään meille puheen"...Olin että voi hyvä hilma, mihin tämä päätyy tämä koko homma. Tiesin että johonki jännään paikkaan se päätyy aivan varmasti. Mää nauroin koko matkan ku kävelin sinne eteen ja mietein että mitä ihmettä mää sanon. Onneks muutki tajus että tässä on nyt tapahtunu joku källi ja kaikki oli ihan hyvin mukana koko jutussa. Paitsi minun suurin tukipilarini, suomalaiset, ne vaan nauro ihan kippurassa sielä yleisössä ja kaikilla oli videokamerat esillä valmiina taltioimaan minun suuri hetkeni valokeilassa täysin valmistautumattomana. En kyllä tiedä että saiko ne minkäänlaista kuvaa ku niiden kädet tärisi ja hytky naurun tahtiin.
Mutta niin. Siinä sitte vähän aikaan nauroin siihen mikkiin ennen ku aloitin puheeni sanomalla "That man is CRAZY!" ja osoitin Pekkaa (mikä on aika tosi pahasti sanottu tässä kulttuurissa auktoriteettia kohtaan) (tajusin sen vasta jälkeenpäin). Sanoinpa sen kuitenki. Ja sitte blaablaa kiitin kaikkia ja yritin sanoa jotain syvällistä koko konferenssista, joskin nauraminen pilasi vakavan hetken, enkä siis ollut uskottava. Sitte kiitin Jullua ja lopuksi sanoin että "MÄÄ PIDIN PUHEEN" ja tuuletin siihen perään. Sitte kaikki nauro. Ja mää nauroin kans. Mun puheestani tuli kaikkien lempparivitsi koko loppuajaksi. Haahaa.
No eikai tässä muuta tällä erää.
Moro!
-Eve-
