Matkatarinoita opus nro 2

Halusin jakaa vielä tämän oman matkani finaaliosan kaikkien kesken, koska sehän oli jälleen kerran hyvin jännittävä seikkailu loppuun asti.Olen tässä miettinyt moneen kertaan että miten se voi olla mahdollista että jotenkin nämä matkat Afrikkaan ja takasin eivät vaan oo voinu mennä sujuvasti. Sanoinki kaikille että en huokaise helpotuksesta ennen ku istun liikkuvassa koneessa koska mulla on vähän skeptiset ajatukset asioiden toimimisesta Etelä-Afrikassa. :D

Mistä ikinä sitä lähteekin näin pitkän ajan vietettyään niin huomaa ettei se matkalaukku mene helposti kiinni. Sain kyllä kaiken mahdollisen avun kämppiksiltä ja Jullulta että sain tavarat mahtumaan laukkuihin. Tulos oli se, että isossa matkalaukussani oli 7kg ylimääräistä ja sen lisäksi mulla oli kolme käsimatkatavaraa (djembe jonka sisään ja ympärille olin tunkenu vaatetta, läppärilaukku joka oli täynnä läppärin lisäksi kirjoja ja cd-levyjä ja sitten 11kg painava cabin baggage), jotka paino yhdessä 18kg (säännöt sano että 8kg saa olla). Halusin yrittää kuljettaa tavarat näin, sillä kuulin että ylikilot ovat kalliita. Ja olivathan ne.

Ennen matkatavaraselvitystä Johannesburgissa oli piste, jossa punnittiin kaikki matkatavarat. Menin iloisen näköisenä siihen (olin ihan paniikissa) ja virkamiehet totesi että mulla on 7 kg ylimääräistä isossa laukussa ja että se piti maksaa. Sen jälkeen käsimatkatavarat piti punnita ja jotenki ihmeen kaupalla ne päästi minut menemään, vaikka mulla oli ihan liikaa kiloja niissä. Ehkä niitä alko säälittää ku ne tiesi että joutuisin maksaan itteni kipeeksi.

Menin maksamaan ylikilot tiskille mutta kappas vaan, mun kortit ei toiminu!!!! Ja käteistä ei ollu enää yhtään! Siinä vaiheessa alko iskeen sellanen pikku paniikki, koska ne sano että jos et pysty maksamaan, joudut jättään 7 kiloa pois laukusta. Ei auttanu ku mennä automaatille. Siellä sattu oleen sellaset rajotukset, ettei pystyny nostamaan ku 1000 randia kerran yhdellä kortilla koko lentokentältä. Onneksi mulla oli kaks korttia niin sain tarvittavat rahat, eli 2000 randia, mikä oliki se hinta matkatavaroista. Asia hoitui taas kuin ihmeen kaupalla mutkien kautta ja pääsin tekemään lähtöselvityksen.



Tämän jälkeen huokasin helpotuksesta koska luulin siinä vaiheessa että tämähän on nyt sitten tässä. Kävin syömässä ja sen jälkeen valuin rauhassa turvatarkastukseen. Vähän matkan päässä huomasin että edessä ois jälleen punnitus käsimatkatavaroissa-PAHA JUTTU! Kävin nurkan takana äheltämässä läppärilaukun vetolaukun sisään että näyttäis siltä ettei mulla ois paljon tavaraa. Yritin livahtaa punnittajan ohi mutta se keksi mitä yritin ja huuti minut takaisin. Paniikki alko taas hiipiä sisimpään... Tässä keskustelu jonka kävimme miehen kanssa:

Mies: "Tämä laukku painaa 16kg!!!!! Ei ei ei ei, ei tämä käy."
Minä: "Mutta mulla on läppärikin siellä sisällä."
Mies:"No otapa se sieltä sitten pois niin punnitaan uudestaan!"
Minä: (otin läppärin pois ja tiesin olevani pulassa)
Mies:"11kg!!!! Tässä on kuule neiti ihan liikaa. Etkö näe että tuossa sanotaan että 8kg on sallittu? Sulla on 3 kg liikaa."
Minä:" Mutta nämä punnittiin jo kerran ja sanottiin että asia on ok. Oon maksanu jo ylikiloista, haluatko nähdä kuitin?"
Mies:"Niin mutta säännöissä sanotaan että 8kg ja sinulla on 3kg ylimääräistä. Ja minun työni on valvoa sääntöjä."
Minä: (aloin jo vääntään vähän itkua)"Mutta mulle sanottiin... Oon opiskellu täällä puol vuotta ja haluaisin vaan viedä tuliaisia kotiin ja muistoja tältä ajalta...tykkäsin maasta ja mulla on ollu ihan mahtavaa ja nyt tämän menee pieleen..."
Mies:"No mitä sinä tekisit tässä mun tilanteessa?"
Minä:"No...päästäisin minut menemään tämän kerran..."
Mies:(hiljaa vähän aikaa)"No..en halua että sinä itket kun lähdet täältä pois.. en minä tykkää itkettää ihmisiä..mene nyt tämän kerran..mutta ens kerralla sitten.."
Minä:"Voi kiitos ihan hirveästi! Olet todella hyvä mies. Arvostan tätä suuresti. kiitos paljon!"

Ja sitte menin hyvin vikkelästi pois ennen ku se muutais mielensä. :D

Siinäpä sitten odottelin konetta flunssaisena ja kymmenen minuuttia ennen ku koneen piti lähteä taululle ilmesty DELAYED. Kone oli myöhässä yli 2 tuntia. Olin että tämä ei taas voi olla totta. Tuleeko paluumatkasta samanlaista hässäkkää ku menomatkastakin? Joudunko taas juoksemaan kentän läpi? Todennäkösesti en ehdi koneeseen. No eipä siinä auttanu. Onneksi kone sentään lähti Johannesburgista koska sinne en ois jaksanu jumittaa.

Saavuin Muncheniin niin että aikaaa vaihtamiseen jäi 35 minuuttia. Lähdinpä yrittämään kuitenki. Kysyin ihmisiltä minne pitäis mennä ja kaikki vaan sano että no voithan sää yrittää mutta et todennäkösesti ehdi. Juoksin ihan hirveetä kyytä terminaalista toiseen ja portille - Finnairin tiskillä ei ollu enää ketään. Menin info-tiskille ja hikimärkänä yritin sössöttää että menikö ne jo? Täti soitti jonneki ja sano että joo, just kone lähti. Myöhästyin 5 minuuttia. Kysyin että mitäs nyt pitäis tehdä? Täti sano että pitäis varmaan yrittää selvittää joku uus lento. Se siinä vähän aikaa näppäili jotain. Ajattelin että nyt pitää pistää kaikki peliin ja käytin kaiken säälittävyyteni mitä sain itsestäni puristettua. Sain mahtavat kyyneleet aikaseksi ja sopersin tädille että "mää vaan oisin niin halunnu päästä tänään kotiin...." Täti vähän häkelty siitä tunnekuohusta ja jo alko asiat hoitua nopsaan. Täti sano rohkasevasti: "Kyllä me kuule sinut yritetään tänään saada kotiin! Älä huoli. Tässä kirjotan sulle nyt lapun että täältä infosta luvattiin että tämän tytön pitää päästä seuraavalle lennolle suomeen, tässä on koodi. Ja annat tämän lapun sitten sille ja sille henkilölle. Kyllä nämä asiat hoituu!!"
MAHTAVAA!!! :D Ja sitte pääsin lennolle pari tuntia myöhemmin.

Vähän kyllä pelotti että sanoisko ne jotain mun käsimatkatavaroista ku mun uudessa lentolipussa luki että MAX 1 HANDLUGGAGE 7KG. :D Pääsin lennolle ja oli mahtava fiilis! Vieressä istu saksalainen keski-ikänen mies jonka kanssa sitte parannettiin maailmaa ja juotiin viiniä ja kaljaa. Oli mahtavaa olla matkalla kotiin ja kippisteltiin sille asialle pari kertaa. Seki oli onnellinen mun puolesta.

Kotiin on mahtava tulla aina. Lentokentällä Juho oli vastassa ja saatiin murahteluja osaksemme kun tukittiin suutelossa yks oviaukko josta ihmisten piti kulkea. Kaikki jurottajat ei vaan ymmärrä jälleennäkemisen riemua. Automatkan ajan katselin vaan ikkunasta ulos ja mietiskelin että kylläpä täällä on tosi kaunista. Sitä katsoo maata eri silmin. Jyväskylässä hälytyskellot soi päässä kun jätettiin tavarat takakonttiin. Voiko ne tosiaan jättää takakonttiin? Onko se turvallista? No tottakai se on turvallista. :)

Kotiovesta sisään tullessa on hieno huutaa "Äiti mää oon kotona!"

-Emu-