Oli muutes jännä viikonloppu.

Diverse as we are,
Together in joy we celebrate,
And in pain we endure together,
Promoting Brotherhood and Sisterhood,
From our hearts through our voices,
All humanity shall be inspired,
That is who we are,
The Chorale





Viime viikonloppu oli kyllä hlökohtaisesti mulle melkeinpä hauskin tähänastisista. Kuten tähän asti on käynyt ilmi, olemme Jullun kanssa liittyneet kuoroon nimeltä Chorale ja viikonloppuna olimme kuoroleirillä ihanassa Konkassa, jossain puskassa Rustenbergin lähistöllä. Ensinnäkin oli ihanaa päästä pois kaupungin hulinasta rauhalliselle maaseudulle huolimatta siitä että me päästiin lähtemään vasta 1,5h myöhässä alkuperäisestä aikataulusta (ylläri ylläri, African time). Toiseksensa oli tosi hienoa nukkua koko viikonloppuna vaan alle 6 tuntia tiukasta aikataulusta johtuen. Kolmaksenseksensantena oli mahtavaa tutustua kanssalaulajiin paremmin ja kumota ennakkoluuloja, joita joillain ihmisillä tuntui olevan meistä. Voidaan varmasti molemmat sanoa, että uusia kavereita tuli roppakaupalla.





Matkustettiin Konkaan yliopiston omilla pikkubusseilla ja aina vähän väliä autot pysäytettiin tienlaitaan jos jonkin syyn takia (välillä neuvoteltiin siitä kuka ajaa ensin maantietullin läpi ja välillä vaan pysähdyttiin tanssimaan tienlaitaan). Ihmisillä ei tuntunut olevan kiire vaikka aikataulu pissi pahemman kerran. Sain lisäksi myös todistaa tiukan väittelyn minibussissa siitä, kuinka maan presidentti ei osaa käyttää kondomia ja kuinka kansalaiset luonnollisesti ottavat oppia tästä käytösmallista. Väittely kääntyi jo parin minuutin kuluttua tyypilliseksi afrikkalaiseksi "keskusteluksi", eli huutamiseksi. Itse istuin aluksi penkillä säikähtäneenä sormet korvien tukkeena ja seurasin kun sylki vaan lensi joka puolella, ennen kuin tajusin, ettei tilanteessa ollutkaan meneillään mitään sen suurempaa kuin normaali keskustelu. Näin ne asiat selvitetään täällä päin.

Kokonaisuudessa viikonloppuna laulettiin n. 10h ja reeneissä tutustuttiin tulevan vuoden ohjelmistoon. Täytyy nostaa kyllä hattua meidän kuoronjohtajalle Mbusolle kun se jaksoi motivoida ihmisiä kaikki kymmenen tuntia, vaikka sekin oli varmasti tosi väsyny. Hauskintahan koko viikonlopussa oli se, että me ei oikeestaan ehditty nukkua. Illalla ohjelma jatkui aina puolenyön jälkeen, eikä nukkumaan päässy kuin vasta aikaisintaan yhden jälkeen. Ja sitte taas aamulla alotettiin lihaskunto- ja kestävyysreeneillä kello 5.00. Se ei siis tarkottanu että oltais herätty vasta viideltä, vaan urheilukentällä piti olla täydessä kuosissa klo 5. Ja sitte myöhästyneitä rangaistiin. Oli kyllä melkonen se meidän treenaaja. HUH. Se ei ollu varmaan mitään muuta elämässään tehny ku kiduttanu omia lihaksiaan, niin olihan siinä sitte helppo piiskata muita. Ja voi kuulkaa kyllä se siitä nauttiki. Mulla ja Jullulla ei oikeestaan ollu vaikeuksia näissä aamureeneissä, sillä ollaan molemmat urheiltu ja liikuttu - oltiin oikeastaan kovakuntosimmat tytöistä ja osasta miehistä myös, mikä yllätti meidät tosissaan. Osa tyypeistä hölkkäs ensimmäistä kertaa elämässään. Voin sanoa että niillä oli vaikeaa.

aamutreenien jälkeen kello 6.15 tai jotain.




Lauantaina meillä oli myös yhteishenkeä nostattavia pelejä ja leikkejä, mm. kajakointia silmät sidottuna. Siinä kyllä mitattiin tiimityötä, kun toinen istu ja melo silmät kiinni ja toinen navigoi edessä. Mulla ja mun parilla meinas mennä aika kiivaaksi se jossain vaiheessa ku mää tajusin sen asian että se kajakki menee oikealle jos meloo vasemmalla puolella ja toisinpäin ja se ei tajunnu että mää tajusin ja sitte mää yritin sanua sille mutta se ei kuunnellu ja ja ja ja. No anyway, päästiin hyvin kivuttomasti perille. Kaikilla ei menny yhtä hyvin. Yks pari ajautu koko ajan johonki piikkipuskaan joen toisella puolella ja ne tuli verisinä takaisin rantaan toooooooosi pitkän ajan päästä. Molemmat oli kyllä ihan kyrsiintyneitä toisiinsa. Että sellasta yhteishengen nostattamista! :D

Meillä oli myös vaikuttava kuoroonliittymisseremonia (kirjotetaankohan tuo yhteen vai ei. En tiiä.), jolloin meidän piti allekirjottaa sopimus sitoutumisesta kuoroon. Paikanpäällä oli myös diaesitys kuoron historiasta nykypäivään ja kappas vaan! KUKAS SE OLI PÄÄSSYT DIAESITYKSEEN IHANASSA PIKKUPIKKU ZULUPUVUSSAAN! No minä tietenki. Ja kaikki hihitteli siinä ympärillä ja minä vajosin penkissä puoli metriä alaspäin. No seki unohtu pian ku päästiin viettämään sen jälkeen iltaa pukeutuneina supersankareiksi. Siellä oli jos jonkinlaista supersankaria! Tässä pari esimerkkiä.


no tätä ette varmasti kukaan arvaa.


supernunna ja supermies.


Sunnuntaina aamulla aamutreenien ja aamupalan jälkeen osallistuttiin jonkinlaiseen jumalanpalvelustyyppiseen systeemiin kappelissa. Oli hyvin eri meininki ku mihin ollaan totuttu; ihmiset tanssi ja laulo ja jokainen joka tunsi poltetta päästä puhumaan uskostaan ja yleensäkin tärkeistä asioista, sai mennä ja puhua. Oltiin aika hiljasina Jullun kanssa sen jälkeen, koska se oli meille molemmille vahva kokemus. Yhden puhujan pääteemana oli perhe ja sen tärkeys, joten tietenkin oma koti ja tärkeät ihmiset tuli meille mieleen. Väsymys ja vähäinen uni vielä päälle, niin soppa oli valmis.

Loppu päivä menikin nuokkuessa ja sumussa, ku pää oli niin tyhmänä valvomisesta. Ei siitä ees kannata kertoa ku se oli niin tylsää. Mutta sen sijaan laitan kuvia.

Emun kämppikset kuoroleirillä.



Jullun kämppikset kuoroleirillä.


Maisemaa aamutuimaan



Eipä mulla oikeestaan muuta.
Ai niin, huomenna lähen safarille ku mulle tuli tänne kyläilemään pari tuttua naamaa Suomesta! Ja pitäähän niitten ny pari ronsua ja puffelia nähä.

Ollaan astialla!

-Emu-